Nyt me vaivumme syvään ahdistuneisuuteen
Tuskaan joka jää kurkkuun eikä enää muodostu äänteiksi
Ei sanoiksi, itkuksi, nauruksi
Ei inahdustakaan
Sitten me taas haukkaamme ilmaa
Katkaisemme hiljaisuuden
Puhumme ja nauramme pienen tovin
Aukaisemme verhot ja katsomme aurinkoa
Hymy käy suulla, pieni kosketus poskella
Sitten se taas tulee
Kyydel ja toinen ja nyt niitä ei voi enää estää
Ne vain tulevat
Ja sitten onkin taas hiljaista
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.