Nyt me vaivumme syvään ahdistuneisuuteen

Tuskaan joka jää kurkkuun eikä enää muodostu äänteiksi

Ei sanoiksi, itkuksi, nauruksi

Ei inahdustakaan

Sitten me taas haukkaamme ilmaa 

Katkaisemme hiljaisuuden

Puhumme ja nauramme pienen tovin

Aukaisemme verhot ja katsomme aurinkoa

Hymy käy suulla, pieni kosketus poskella

Sitten se taas tulee

Kyydel ja toinen ja nyt niitä ei voi enää estää

Ne vain tulevat

Ja sitten onkin taas hiljaista